"Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.
Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja serkkunsa rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä. Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?
Australialainen Liane Moriarty (s. 1966) on kirjoittanut jo viisi kansainvälistä menestysteosta. Hän on myös Space Brigade -lastenkirjasarjan kirjoittaja. Ennen kirjailijanuraansa Liane Moriarty toimi mainos- ja markkinointibisneksissä sekä copywriterina. Moriarty asuu Sydneyssä perheineen johon kuuluu mies ja kaksi pientä lasta."
Mä en hirveen usein enää nykyään saa luettua - ensinnäkin, koska minulla on 2-vuotias taapero poika, joka ei pärjää yksinään ja on vilkas ja olen myös töissä arkipäivisin kuudesta kahdeksaan tuntia. Ja sen lisäksi kattelen aivan liikaa tallennuksista tv:tä.
Mutta osissa sain tämän luettua ehkä parissa viikossa tai kuukaudessa.
Ei mikään lempparikirjani, mutta kyllä mä tykkäsin ja oli ihan mielenkiintoinen ja luettava kirja. Ei tarvinnut mitenkään erityisesti pakottaa itseään lukemaan.
Kirjan tunnelma ja hahmojen tunteet oli kyllä käsinkosketeltavia ja kirjasta huokuvia. En tykännyt kirjan lopusta, koska minusta tuntuu ihan kuin olisi jäänyt kesken.
Tämän luettuaan tajuaa kyllä, mitä syyttä suotta syyttely saattaa aiheuttaa ja toivoo, ettei koskaan ilman vahvoja todisteita vihaisia ketään yhtä paljon kuin tämän kirjan hahmo (Rachel) vihasi toista hahmoa - joka ei ollutkaan tehnyt sitä mistä nainen epäili ja kun se viha ei laantunut vaikka sai tietää oikean syyllisen...
Tunteet ei aina järjen edeltä väisty. Mikä on ikävää.
Suosittelen kyllä lukemista!
