I'm back!

 Välipostaus, koska on taas mennyt muutamia vuosia välissä, joten aika herätellä henkiin tätä blogia ja kertoa vähän uusimmista kirjarakkauksista joita olen löytänyt ja lukenut.

Nimimerkkikin vaihtui samalla.

Herkäksi syntynyt lapsi, prinsessa Märtha Louise ja Elisabeth Nordeng

Aloitin tämän kirjoittamisen ennen kuin pääsin edes loppuun kuuntelemisessa, koska ajatuksia syntyy koko ajan kuunnellessa...

Jo ensimmäisistä luvuista lähtien, tykästyin tähän, koska tosiaan herättää ajatuksia koko ajan, ja tunnistan itseäni sekä lapsuudesta/nuoruudesta että nykyisyydestä vaikka tämä kirja keskittyy lapsuuteen ja nuoruuteen (on vielä toinenkin, huomasin, näiltä jossa on myös aikuisuudesta). 

Tykkäsin kyllä kovasti tästä ja voisi joskus lukea uudestaan ja voin suositella muillekin joita kiinnostaa.

Päivitys

Heippa! Tää blogi, muutaman muun blogin ohella, on unohtunut hetkeksi. 🙈😅

Mutta nyt, kun asensin puhelimeen Bloggerin appin, ni vois taas päivitellä tätäkin blogia, aina kun saa luettua tai kuunneltua jonkun kirjan. 😀

Hyvä aviomies, Liane Moriarty

"Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja serkkunsa rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä. Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?

Australialainen Liane Moriarty (s. 1966) on kirjoittanut jo viisi kansainvälistä menestysteosta. Hän on myös Space Brigade -lastenkirjasarjan kirjoittaja. Ennen kirjailijanuraansa Liane Moriarty toimi mainos- ja markkinointibisneksissä sekä copywriterina. Moriarty asuu Sydneyssä perheineen johon kuuluu mies ja kaksi pientä lasta."

Mä en hirveen usein enää nykyään saa luettua - ensinnäkin, koska minulla on 2-vuotias taapero poika, joka ei pärjää yksinään ja on vilkas ja olen myös töissä arkipäivisin kuudesta kahdeksaan tuntia. Ja sen lisäksi kattelen aivan liikaa tallennuksista tv:tä.
Mutta osissa sain tämän luettua ehkä parissa viikossa tai kuukaudessa.

Ei mikään lempparikirjani, mutta kyllä mä tykkäsin ja oli ihan mielenkiintoinen ja luettava kirja. Ei tarvinnut mitenkään erityisesti pakottaa itseään lukemaan.
Kirjan tunnelma ja hahmojen tunteet oli kyllä käsinkosketeltavia ja kirjasta huokuvia. En tykännyt kirjan lopusta, koska minusta tuntuu ihan kuin olisi jäänyt kesken.
Tämän luettuaan tajuaa kyllä, mitä syyttä suotta syyttely saattaa aiheuttaa ja toivoo, ettei koskaan ilman vahvoja todisteita vihaisia ketään yhtä paljon kuin tämän kirjan hahmo (Rachel) vihasi toista hahmoa - joka ei ollutkaan tehnyt sitä mistä nainen epäili ja kun se viha ei laantunut vaikka sai tietää oikean syyllisen...
Tunteet ei aina järjen edeltä väisty. Mikä on ikävää.

Suosittelen kyllä lukemista!

Yösyöttö, Eve Hietamies

Viimeisin lukemani kirja oli tosiaan Yösyöttö.

Kirja tuli luettua muistaakseni kolmessa päivässä lapsen mentyä yöunille. 😂
Tykkäsin kirjasta kyllä. En ole aiempia kirjoja Eve Hietamieheltä lukenutkaan tai ainekaan en muista. 😂
Nainen jonka kanssa mies oli lapsen tehnyt kuulosti aivan hirveältä. Ihan järkytyin naisen käytöksestä ja muusta. Ja kyllä täytyy sanoa, että kyse oli minusta paljon muustakin kuin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Eikä välttämättä täysin siitäkään. Etenkin jos ongelmat olivat alkaneet jo odotusaikana, sen jälkeen kun olivart raskaudesta saaneet tietää. Silloin siinä on PALJON muustakin kyse. Ja luulen osittain vaikuttaneen myös sen, ettei mies ollut ollut tukena ja apuna tarpeeksi raskausaikana.
Tämän kirjan teksti tuntui osittain itsestä tosi "läheiseltä" tai samaistuttavalta. Paljon tuntemuksia joita itsekin esikoisen saatuani tuntenut. Siis tuntemukset joita miespäähahmo toi esille. Tai tämän äitiystävät. EI tämän miehen lapsen äidin tuntemukset.

Monesti miehet kohtelevat varsinkin kumppaneitaan jotka saattavat äideiksi, itsestäänselvyyksinä eivätkä ymmärrä meidän tarvitsevan heitä vähintään henkiseksi tueksi. Että kyllä me huolehditaan siitä lapsesta pääsääntöisesti, muttei se tarkoita etteikö meitä voisi joskus kohdella kuin ihmisiä. Etteikö meitä voisi joskus auttaa ja hemmotella. Joskus sanoa että odota sinä hetkinen niin minä teen tämän. Tai nuku sinä pidempään minä hoidan lapsen. Tai leiki sinä lapsen kanssa niin minä hoidan siivouksen tällä kertaa.
Tai että edes joskus kysyisi että "kulta miten voit" tai "jaksatko sinä" tai "kerro mitä voin tehdä että  sinun olisi parempi" yms.

Loppujen lopuksi tämä oli minusta ihan luettava kirja. Ja avasi hyvin myös miesten maailmaa - etenkin miehen jäädessä yksin lapsen kanssa.
Kyllä mä ainakin suosittelisin kerran tämän lukemaan jos lukemisesta ja lapsista pitää.

Posted via Blogaway