Yösyöttö, Eve Hietamies

Viimeisin lukemani kirja oli tosiaan Yösyöttö.

Kirja tuli luettua muistaakseni kolmessa päivässä lapsen mentyä yöunille. 😂
Tykkäsin kirjasta kyllä. En ole aiempia kirjoja Eve Hietamieheltä lukenutkaan tai ainekaan en muista. 😂
Nainen jonka kanssa mies oli lapsen tehnyt kuulosti aivan hirveältä. Ihan järkytyin naisen käytöksestä ja muusta. Ja kyllä täytyy sanoa, että kyse oli minusta paljon muustakin kuin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Eikä välttämättä täysin siitäkään. Etenkin jos ongelmat olivat alkaneet jo odotusaikana, sen jälkeen kun olivart raskaudesta saaneet tietää. Silloin siinä on PALJON muustakin kyse. Ja luulen osittain vaikuttaneen myös sen, ettei mies ollut ollut tukena ja apuna tarpeeksi raskausaikana.
Tämän kirjan teksti tuntui osittain itsestä tosi "läheiseltä" tai samaistuttavalta. Paljon tuntemuksia joita itsekin esikoisen saatuani tuntenut. Siis tuntemukset joita miespäähahmo toi esille. Tai tämän äitiystävät. EI tämän miehen lapsen äidin tuntemukset.

Monesti miehet kohtelevat varsinkin kumppaneitaan jotka saattavat äideiksi, itsestäänselvyyksinä eivätkä ymmärrä meidän tarvitsevan heitä vähintään henkiseksi tueksi. Että kyllä me huolehditaan siitä lapsesta pääsääntöisesti, muttei se tarkoita etteikö meitä voisi joskus kohdella kuin ihmisiä. Etteikö meitä voisi joskus auttaa ja hemmotella. Joskus sanoa että odota sinä hetkinen niin minä teen tämän. Tai nuku sinä pidempään minä hoidan lapsen. Tai leiki sinä lapsen kanssa niin minä hoidan siivouksen tällä kertaa.
Tai että edes joskus kysyisi että "kulta miten voit" tai "jaksatko sinä" tai "kerro mitä voin tehdä että  sinun olisi parempi" yms.

Loppujen lopuksi tämä oli minusta ihan luettava kirja. Ja avasi hyvin myös miesten maailmaa - etenkin miehen jäädessä yksin lapsen kanssa.
Kyllä mä ainakin suosittelisin kerran tämän lukemaan jos lukemisesta ja lapsista pitää.

Posted via Blogaway